Nepali aaudain. English bola.

"Nepali aaudain. English bola." Toi lausepari on varmaan tullut mennen viikon aikana mun suusta ulos miljoona kertaa. Eka harkkaviikko oli hädin tuskin taputeltu kun meidän harkkaohjaaja kertoi että seuraavana päivänä mennään taas. Olin aivan puhki viikosta, mutta ei auta, seuraavana päivänä mentiin sitten tutustumaan tulevaan harkkapaikkaan. Extremempää siitä tuli kun kuultiin, että matka kaupungin läpi tehtäisiin skoottereilla. Onneksi vaan kyytiläisinä. Ei toivettakaan kypärästä, hengitysmaski naamalle ja kyytiin vaan. Seuraavaksi kuskini ohjeisti, että kun käännytään oikealle, mun tulisi nostaa ja "vilkuttaa" oikealla kädellä ja vasemmalle käännyttäessä vasemmalla kädellä. Tämä kuulema siitä syystä, että paikalliset katselee kulkuneuvon omaa vilkkua vähän "laiskasti" Jepjep. Olo oli superturvallinen.

     Minä ja maski..

Saavuttiin pienen eksymisen jälkeen montessorileikkikoulun pihaan. Paikka ei ollut kovin kaukana meidän tukikohdasta, hyvä. Paikka oli myös ihan kivan oloinen, hyvä. Rehtori oli mukava, hyvä. Lapset oli suloisia, hyvä. Jakauduttiin luokkiin Jussin kanssa. Jussi otti UKG:n eli 6-vuotiaat ja minä otin LKG:n eli 4-5-vuotiaat. Oltiin pari tuntia observoimassa touhua siellä ja siirryttiin sitten takaisin ECEC:lle harkkapalaveriin. Viikonloppu tuli onneksi väliin, ja mietinkin etten kyllä muistanut, milloin olisin viimeksi kaivannut viikonloppua niiiiiiin paljon. 

Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa, niinkuin jokainen täällä tähän asti vietetty. Oli se siitä huolimatta rentouttava. Viikonloppuun mahtui mm. vierailua Apinatemppelillä, ruokailuja kivoissa ravintoloissa, muiden suomalaisten uuden kodin arviointi ja pitkän illan istuminen siellä, monta lyhyttä Skype-puhelua ja pari vähän vähemmän lyhyttä.. Sunnuntaina saatiin kylään meille myös Liisi, joka siis on meidän luokalla ja harkkaa Thamelin pohjoispuolella. Oli ihan tosi kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Käytiin kiertelemässä meidän kotikulmia ja aikaa hurahti useampi tunti. Sightseenin jälkeen treffattiin loput laamat ja suunnattiin vatsantäyttöpuuhiin. Huvitusta herätti mun ja Liisin tilaamat lasten burgeriateriat. Että sellasta. Tämä viikonloppu oli siis viikko sitten. Aika täällä vaan kulkee sellaisella supervauhdilla, ettei blogi päivity läheskään yhtä kovassa tahdissa.

   

Viikonlopun jälkeen alkoi leikkikouluharkka. Meni kyllä ihan tosi nopeesti viikko. Viikon aikana tein paljon lisää havaintoja, opin paljon lisää Nepalista, tajusin jotian Suomesta ja myös jotain itsestäni. Viikon jälkeen oon vielä entistä enemmän sitä mieltä, että harkkapaikkana ECEC sopii paljon paremmin LTO:n pätevyyttä opiskeleville kuin meille. Mutta kyllä on riittänyt siis oppimista ja kasvamista meillekin. 

Maanantai oli todella todella turhauttavaa päivä. Ensiksi turhautti se, että mun luokan lapset on niin pieniä, ettei ne osaa englantia ja mä oon niin suomalainen etten osaa nepalia.. Fiksuimmat jo tästä päättelee että meillä saattoi olla pieniä teknisiä ongelmia. Kommunikointi oli melko rajallista. Lisää turhautumista aiheutti, kun tajusin, ettei mun luokan opettajatkaan puhu englantia eivätkä edes ymmärrä kaikkea. Kolmanneksi tajusin, ettei opettajilla ole johdonmukaisuutta, eikä päiväohjelmassa ole juurikaan loogisuutta. Todella vaikea siis tarttua itsenäisesti mihinkään hommaan. Tosi hankalaa, kun on tottunut olemaan oma-aloitteinen. Maanantai oli Miian kasvupäivä. 

     Pieni koululainen. 1h 45min puhinaa takana, ei se nepalin kieli ole paikallisille lapsillekaan aina pelkkää ruusuilla tanssimista..

Mutta siitä se lähti sitten helpottumaan. Loppuviikkoon mahtui paljon onnistumisia ja paljon lisää havaintoja. Edelleen turhauttaa hieman, kuinka epäjohdonmukaista ja erilaista opettajien toiminta luokassa on, mutta lapset on huippuja ja ovat ottaneet mut vastaan tosi hyvin. Vaikka meillä ei edelleenkään oo hirveesti yhteistä kieltä, ei se oo estänyt leikkimistä, pelleilyä eikä edes koulutehtävien tekoa. Jotkut lapset ymmärtää ja osaa enemmän kuin toiset, mutta kovasti tuntuisi olevan asiaa jokaisella. Lapsille on kerrottu sekä englanniksi, että nepaliksi että Miia-teacher ei ymmärrä nepalia, joten puhukaa englantia. Siitä huolimatta joka välissä joku ruskeasilmäinen lapsi tulee silmät suurina mun luo ja aloittaa "Miia ma'am, blblbbbllbölllalabalaannalanalablblblbbalabalbla" pitkät pätkät tulee nepalia ja sen jälkeen odotus ja ihmetys kun en sano mitään takaisin, hymyilen vaan typeränä ja totean jotain kummaa englanniksi. Siitä syystä otsikon lause on ollut kovassa käytössä. "En ymmärrä nepalia, puhu englantia." Se menee perille, mutta tuntuu huvittavan lapsia kovasti. 

Eka viikko oli aika rankka, mutta myös äärimmäisen opettavainenja mielenkiintoinen. Yksi viikko takana, kolme edessä. Oon kovin iloinen, että meidän harkkaohjaus toimii tosi hyvin. Tavataan meidän harkkaohjaajia vähintään kerran viikossa jolloin saadaan kertoa fiiliksistä ja ehdotuksista ja saadaan tarvittaessa kysyä mitä vaan. Viikon vikana työpäivänä lähettiin koululta aikaisemmin ja suunnattiin harkkapalaveriin ECEC:lle. Kerrottavaa ja kysyttäväähän muuten riitti. Etenkin mulla. Saattaa yllättää, kun mähän siis oon vähäsanainen, hiljainen enkä tykkää jakaa mun kokemuksia. Ikinä. Kenellekään. :D

    Laamat koolla kotitalon katolla.