Tänä aamuna heräsin 6.03. Äänimaailma heti aamusta oli tuttu ja turvallinen. Meidän kukko on laulanut enemmän tai vähemmän viimeisen puolentoista tunnin ajan, lentokoneita on lentänyt epäsäännöllisen tasaisesti tästä meidän päältä varmaan koko yön, koirat on käyneet vielä aamun viimeisiä keskustelujaan, unohtamatta tietenkään naapurin oksentajasetää. (Jep, lähes poikkeuksetta aamuun kuuluu yhden naapuruston sedän vatsantyhjennykseltä kuulostava aamurutiini. Miesraasu.). Viis viikkoa nukuin tulpat korvissa, mutta viikko sitten päätin niistä luopua. Oon todella yllättynyt siitä, että oon nukkunut ihan yhtä hyvin, pitkään ja sikeästi kuin joka yö korvatulpista luopumiseenkin asti.
Mennyt viikko on vierähtänyt hurjalla vauhdilla. Puolentoista viikon loman jälkeen ensimmäiset pari päivää tuntui todella rankoilta ja vaikeilta, erityisesti harkassa. Mutta keskiviikosta eteenpäin sain uutta intoa. Sen jälkeinen aika onkin ollut parasta! Keskiviikkona ja torstaina otin koulussa hyötykäyttöön ECEC:llä ensimmäisen harkkaviikon aikana askartelemani pelit. Iltapäivällä kun oli oppitunnit ja palikoilla rakentelun aika, otin yhden pienryhmän itselleni ja pelasin heidän kanssaan pelejä. Homma oli haastavaa, mutta palkitsevaa. Lapset eivät alkuun ymmärtäneet mistä oli kyse. Ohjeiden antaminen oli hieman haasteellista, kun en ole vieläkään oppinut puhumaan nepalia.. Nopeasti löysin kuitenkin muita keinoja ja sain lapset ymmärtämään mistä oli kyse. Sain nähdä kuinka lapset kokivat onnistumisia ja oivalluksia. Siinä hetkessä mulle tuli vahvasti tunne, että tässä mun kuuluu olla. Tässä hetkessä. Just nyt. Just näiden lasten kanssa. Kierrätin pienryhmiä luokassa, siten että kaikki ryhmät olivat vuorollaan mun kanssa. Suurin osa lapsista oli niin innoissaan, ettei malttanut pysyä housuissaan. Huikeita kokemuksia.
Ja tässä osa mun hipuista.. :)
Viikkoon on mahtunut myös löytöjä. Ensimmäinen löydöistä on tumma leipä. Tästä löydöstä saan kiittää yhtä suomalaista opiskelijatoveria. Ah! Leipä ei ollut erityisen maukasta edes, mutta se oli tummaa. Joten se oli täydellistä. Kallista ku faan, mutta tummaa. Toinen löydöksistä on meidän kotitalon katto. Tällä viikolla oon kiivennyt joka päivä harkan jälkeen välipalalle katolle. Vuoria katsellen oon syönyt ja lukenut luvun olemisen arvoituksesta. Ja kokenut valtavia oivalluksia. Välillä oon saanut seuraa Johannasta, välillä oon nauttinut ihan itsekseni.
Perjantaina Selja (suomalainen, joka opiskelee Diakissa ja on täällä harkassa, ihan kuten minäkin) tuli tutustumaan meidän harkkapaikkaan. Ihan hirveen kauaa ei ehitty mitään näkemään, koska perjantait on miellä lyhennettyjä työpäiviä. Syy on se, että perjantai-iltapäivisin meillä on viikottainen tapaaminen ECEC:llä meidän harkkaohjaajien kanssa. Se on ihan parasta, kun saa jakaa fiiliksiä, kertoa menneestä viikosta ja kuulla tulevista suunnitelmista. Tän viikon perjantaina saatiin harkkaohjelma loppuajaksi ja voin myöntää, etten paljon tyytyväisempi voisi enää olla. Innolla odotan!
Viikonloppu on ollut ihan huikea! Perjantaina lähdettiin harkkojen jälkeen kohti City Centre Mallia. En muista olenko kirjoittanut siitä aiemmin jo, mutta kyseessä on siis melko länsimainen, iso ja kiva ostoskeskus. Shoppailtiin Johannan ja Seljan kanssa vaikka mitä, erityisesti minä. Saa nähdä miten tuun saamaan kaiken Suomeen.. Indigolla meinaan ilman lisämaksua laukun painoraja on 15kg :D Lauantaina lähdettiin Johannan kanssa suht aikasin liikkeelle. Käveltiin ensin Vienna Bakeryyn aamupalalle. Siitä lähdettiin jälleen kohti City Centre Mallia.. Eilen nimittäin Puman kauppa oli sulkenut ovensa jo ennen kun kello oli kahdeksan (jonkun työntekijän mukaan kauppakeskus meni kiinni kahdeksalta tai ehkä puoli yhdeksältä) niin mulla jäi kengät ostamatta.
Seikkailumielellä päätettiin Johannan kanssa "kalliin" taksin sijaan mennä julkisilla. Katsottiin kartasta, että Ratna Parkilta (johon meidän liikenneympyrältä kulkee bussi) on noin 2km kävely. Jess! Tultiin leipomoaamupalalta ison tien varteen, jota pitkin kaikki bussit kulkee. Totesin ääneen, että eiköhän me tästä tieltä joku bussi löydetä. Ennen kuin olin saanut lausetta edes loppuun kuulin kun jostain joku sisäänheittäjäpoika huusi "Ratna Park"! Huusin vielä varmistukseksi saman paikan nimen ja poika nyökkäsi, se oli meidän. Paku pysähtyi keskelle tietä, nappasi meidät kyytiin ja matka jatkui. Meillä kävi uskomaton tuuri. Samalla stopilla jäi kyydistä pois joku mies, joka oli istunut bussin etuosassa. (Etuosa on siis paras paikka istua, sillä siinä on vain kaksi paikkaa, eikä sinne saa laittaa enempää kuin kaksi ihmistä. Muuten bussi ängetään ääriään myöten täyteen ja sitten kiinni toisissa hikoillaan ja usein joku istuu puoliksi päällä tai nojaa suhun.) Nähtiin meidän tilaisuus ja syöksyttiin istumaan kuskin viereen. Matka taittui älyttömän mukavasti.
Eksyttiin matkalla toiseenkin ostoskeskukseen. Sieltäkin tarttui jotain nukaan. Löydettiin kävellen City Centrelle ja hoidettiin vähän lisää shoppailuja. Ostosten jälkeen suunnattiin Kathmandu Durbar Squerille "kanapaikkaan" syömään. Selja liittyi siinä vaiheessa meidän seuraan. Kivaa oli jälleen, todella kivaa! Hitaalla kaavalla ja kaikessa rauhassa nautitun lounaan jälkeen käveltiin Thameliin ja jatkettiin kaupoissa kiertelyä. Treffattiin Flinkku ja sen porukat ja pari työkaveria, jotka oli lentäneet samana aamuna Kathmanduun.
Illaksi tultiin kotikulmille, mentiin Retroon (Seljan ja noiden muiden siellä asuvien kantis) istumaan iltaa ja syömään. Samalla tehtiin täksi päiväksi (sunnuntaiksi) alustavia suunnitelmia, mutta kun tässä sängyssä vielä löykötellessä raotan verhoa, niin saa nähdä meneekö tää päivä mun osalta auringon ottamiseksi.. ;)
Täällä kaikki siis edelleen erittäin hyvin, toisaalta miten vois muuten ollakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti