Täällä on pian Dashain. Tai oikeastaan se on kai jo osaltaan alkanut. Dashain on siis 15 päivää kestävä buddhalaisten ja hindulaisten viettämä juhlafestivaali. Sen kunniaksi paikallisilla on monenlaista tapahtumaa ja erilaisia perinteitä. Dashain on ilmeisesti jollain tavalla verrattavissa meidän jouluun. Dashainin aikana tärkeimpinä päivinä lähes kaikki paikat ovat kiinni. Meidän suureksi iloksemme Dashain tarkoittaa myös lomaa. Kuten meidän joulunaikaan myös Dashain aikaan lomaa on reilu viikko ja sitä lähdetään viettämään useimmiten perheen ja sukulaisten kanssa. Vaikka emme olekaan hinduja emmekä buddhalaisia, on meilläkin luvassa 1,5 viikkoa lomaa. Parasta!
Dashain on näkynyt myös meillä töissä. Leikkikoulussamme vietettiin eilen vuosittaista leijanlennätyspäivää. Kaikki lapset ja opettajat kiipesivät iltapäivällä koulun katolle lennättämään leijoja. Tai ainakin yrittämään sitä. Opin eilen kokemuksellisesti, että kun pienelle kattoalueelle päästetään n. 60 alle kouluikäistä lasta leijakeloineen, niistä purkautuvine siimoineen ja leijoineen, syntyy siitä melko helposti kaaos. Äärimmäisen kivaa tuntui lapsilla kaikesta huolimatta olevan. Yksi pieni poika mun luokalta, yritti kerta toisensa jälkeen saada oman leijansa lentämään. Kuitenkin siinä onnistumatta. Hymy ei silti hyytynyt hetkeksikään.
Ei muuten ollut yhtään helppoa se touhu. Koskaan ennen en ollut lennättänyt leijaa, enkä siinä onnistunut tälläkään kertaa. Haastetta lisäsi ehdottomasti leijojen laatu. Leijat olivat itserakennettuja ja teemalla vähän sinne päin. Muutama leija saatiin kuitenkin taivaalle lentämään komeasti. Osa lapsista pääsi pitämään hetken kelaa, jonka toisessa päässä, kaukana taivaalla viuhtoi leija. Keskittymisen määrä oli käsinkosketeltava. Voi sitä riemun määrää kun tuli oma vuoro.
Kivaa oli nähdä jotain spesiaalia, vaikka jälleen oli organisointi vähän toisenlaista kuin meillä Suomessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti