Perjantaina siis alkoi pitkään odotettu LOMA. Tai vika työpäivä oli oikeastaan jo torstaina, mutta perjantai oli ensimmäinen vapaapäivä. Lähdettiin perjantaiaamuna klo 5.45 metsästämään bussiasemaa, josta meidän bussi lähtisi 7.30 kohti Pokharaa. Oltiin siis maanantaina käyty matkatoimistosta hakemassa lomallemme täytteeksi yhteisreissu Pokharaan ja Chitwaniin, "eikä maksanu ku ykstoist tonnii". Selvennykseksi, Pokhara on pienempi kaupunki Kathmandusta noin 5 tunnin ajomatkan päässä. Chitwan on enemmän viidakkoinen, luonnonpuistoalue saman matkan päässä Kathmandusta, mutta eri suuntaan kuin Pokhara. Reissuun meitä oli lähdössä meidän laamajengin lisäksi muitakin suomalaisia.. Kathmandusta Pokharaan 7, Pokharassa seuraan liittyi kaksi ja Chitwanissa liittyy kaksi lisää.
Perjantaiaamu alkoi todella leppoisasti, kun heräsin koomastani klo 5.24 siihen, että Johanna tuli varmistamaan että oon herännyt.. Mun oli tarkoitus herätä siis 4.20.. Yhtään ei tullut kiire. Viimeiset tavarat rinkkaan ja puolijuoksua taksille. Aikamoinen raivolähtö oli kyllä. Löydettiin bussiasema ja pienen kohelluksen jälkeen oikea bussi. Meitä odotti reissun ensimmäinen yllätys. Bussi oli tasoltaan jopa kotoisan suomalainen. Isohko turistibussi, tuulettimineen päivineen. Se ei varsinaisesti ollut se yllätys.. Vaan se, että neljälle meistä oli järjestetty paikat kuljettajan kanssa bussin etuosaan erilliseen kabinettiin.. :D Siellä me istuttiin, kolme sivupenkillä ja yksi vaihdekeppipöydällä. Hieman meinas olla kireyttä aistittavissa tästä järjestelystä. Päästiin kuitenkin matkaan, tosin turha varmaan edes mainita, mutta ei me kyllä aikataulussa lähdetty.. Mutta se nyt on täällä enemmänku normaalia.
Päivä oli kuuma, ja ruuhka oli aika kova. Monet muutkin olivat lähteneet viettämään lomaa Kathmandun ulkopuolelle. Ja tämäkun sattuu olemaan ainoa väylä lännen suuntaan, sai taas ilolla todistaa Nepalin liikennekulttuurin hienoutta. Mieletöntä. Oli siinä kylä viihdettä kerrakseen. Dashainin kunniaksi uhrattavia vuohia näkyi matkalla useita satoja.. Monet kuljettivat kaviokkaita autojensa katoilla, mutta edelleen harmittaa, etten saanut ikuistettua vastaantulevia turistibusseja, joiden sisällä penekillä istua pönötti vuohia. :D Matka oli kaikkineen upea, maisemat oli älyttömiä. Aivan huikeeta. Ei löydy sanaa. Eikä kuvatkaan riitä.
Matka vähän venyi, mutta 8,5 tunnin matkan jälkeen saavuttiin vihdoin Pokharaan. Saatiin kyyti suoraan Guest Houselle, jossa tultaisiin asumaan keskiviikkoon asti. Palvelu oli ystävällistä, mutta huoneiden taso aiheutti hilpeyttä, koska jokaisesta löytyi jotain pientä (tai vähän isompaa) puutetta tai ei-toivottuja yllätyksiä. Ensimmäisessä huoneessa ei ollut vikaa, mutta siihen tulikin joku muu. Toisen huoneen sängystä ja patjan alta löytyi jonkun eläimen kakkaa, nam. Kolmas huone oli ehdottomasti paras. Sijainti oli erittäin hyvä, huone oli siisti ja oltiin todella tyytyväisiä vaihdosta. Kunnes.. Oltiin koko päivä oltu pyörimässä kylillä, syöty illallista pitkän kaavan mukaan ja nautittu loman alkamisesta. Päästiin Maijan kanssa meidän huoneeseen ja aijettä ku meitä odotti melkoinen yllätys. Meidän kylppäri oli sisustettu uudestaan. Oli fengshuit kohdillaan. Kumpikaan miestä ei ollut ehtinyt käyttää vessaa, mutta ilmeisesti putkistossa oli jotain häikkää ja pönttö oli tulvinut yli. Pahasti. Mukanaan joidenkin (monien) muiden asukkaiden tuotokset. Sisustettuna pitkin meidän lattiaa ja pönttöä. Tilanne oli niin epätodellinen, että molemmat meistä räjähti nauramaan eikä sinä iltana muuta enää voitu tehdäkään. Huudettiin Flinkkukin katsomaan tilannetta. Naurettiin kaikki kolme vedet silmissä parvekkeella kakkajutulle sillä välin kun Guest Housen henkilökuntaan kuuluva mies tyhjenteli tilanteesta aiheutunutta tukosta. Meidän naapurihuoneessa oli sama tilanne, nuoripari siellä oli saapunut Nepaliin 3 tuntia aiemmin, todettiin vaan että ei muuta kun tervetuloa. :D Hauskaa meillä oli ja melkoinen näky. Säästän kuitenkin kuvalta tällä kertaa.
Päiviin on mahtunut ihan oikeaakin aktiviteettia. Käytiin joku ilta vuokraamassa veneet ja mentiin järvelle melomaan tunniksi. Se oli kyllä lepposaa. Flinkku oli varautunut asiaan kuuluvin eväin ja sää oli otollinen. Hieno hetki! Tässä muutamia otoksia järveltä.
Parasta on mun mielestä ehdottomasti ollut sunnuntaiaamuyö. Herätettiin aikaisin ja 4.15 lähdettiin kohti näköalatasannetta. Aamu oli aivan pilkkopimeä kun kavuttiin vuoren rinnettä ylös. Olin nukkunut edellisenä yönä melko vähän, mutta olin aivan pähkinöinä kiipeemisestä, seikkailun tuntua. Vihdoin päästiin perille, kello näytti viittä. Taivas oli edelleen tähtiä lukuunottamatta aivan musta. Asetuttiin kaikki aloillemme ja ryhdyttiin odottamaan auringonnousua. Löysin täydellisen paikan katseluun, kaivoin Fazerin taloussukkaalevyn repun uumenista ja se teki hetkestä lähes täydellisen. Juuri ennen h-hetkeä paikalle saapui levoton lauma nepalilaisia tai intialaisia. Kyseessä oli varmaan joku suku tai vastaava. Paljon lapsia ja eri-ikäisiä aikuisia. Miten ihmisjoukosta voikin lähteä niin paljon ääntä. Mulla meinasi palaa hermo. Kehotin ystävällisesti, vähemmän ystävällisesti ja vähän rumasti jospa olisivat voineet olla hiljaa. Tulos oli nolla. Luovutin. Lisää ihmisiä alkoi hiljalleen valua paikalle, ja yhtäkkiä porukkaa oli todella paljon. Hetki oli kyllä huikea.
Auringonnoususta siirryttiin hiljaksiin aamupalan kautta rinnettä alas. Tarkoituksena oli paraglidata eli varjoliitää takaisin alas. Odoteltiin reilu 3 tuntia, katseltiin kuin hyppääjä toisensa perään lähti juoksemaan kohti kielekkeen reunaa. Fiuuuuuu! Sinne ne meni. Odotettiin ja odotettiin ja loppujen lopuksi yllättyyyys, saatiin tieto, ettei meidän lento tulisi onnistumaan tänään. Tuuli oli liian heikko, eivätkä sääolosuhteet muutenkaan olleet meidän puolella. Turvallisuussyihin vedoten meidän firma perui lentonsa ja palautti rahat. Eikun bussilla takaisin alas.. Harmitti kyllä aika paljon, mutta näin sen piti mennä. Ehkä vielä joku toinen päivä!
Tänään ja eilen on satanut kaatamalla. Joten paraglidaus on jäänyt toistaiseksi vain haaveeksi. Jussi on ollut kipeenä ja mä oon myös ollut vähän puolikuntoisena, mutta nautittu on silti. Käytiin testaamassa "Pokharan paras rokkibaari" BusyBee. :D Ihan mielenkiintoinen meininki. Paikalla oli livebändi ja tunnelma oli kohdillaan. Vaikka rokkia siellä ei kyllä juurikaan soitettu. Ilta oli onnistunut ja pitkän päivän jälkeen maistoi uni. Pokharassa ollaan vielä tämä päivä. Huomenna aamusta aikaisin siirrytään Chitwaniin.
Äää upean näköstä! Ja kuulosta myös. Mää täällä kikattelen kakkajutulle. Ja myös vähän ihmisille, jotka aina pilaa parhaat hetket. Ellei ne sitte tee niitä... Jommin kummin se aika usein menee! :D Nauti murunen <3
VastaaPoista