Äiti mä meen.

Vikat päivät tässä ennen lähtöä oli aika sekavat. Hoidin alkuviikosta vielä tosi paljon juoksevia asioita lähtöön liittyen. Jottei olis jäänyt viimetippaan, niin muun muassa viime kevään harkkarapsankin kävin tiistaina kirjoittamassa koululla loppuun. (Edellisen harkan rapsa kun pitää olla valmis ennen kuin voi lähteä seuraavaan harkkaan..) ja tähän joku kliseinen sanonta.

No joo, mutta itse asiaan. Eilen  klo 17.35 oli vihdoin rinkka pakattuna ja kämppä valmis tulevaa vuokralaista varten. Ei muuta kuin kentälle. Siellä treffasin loput laumasta. Meillä oli aikaa runsaasti eli perus palloilua kentällä ennen koneeseen pakkautumista.

Lähdön kanssa oli vähän viivästystä ja päästiin lopulta lähtemään vasta ennen iltayheksää, eli melkein tunnin myöhässä. Lento meni yllättävän kivuttomasti. Koska oon opetellut ahtaissa paikoissa mm. Lapin bussissa nukkumista olin aika hyvä koneessakin. Jatkolennolla nukuin niin sikeästi, että meni ruokailu ohi. :D 

Koska lento lähti Helsingistä myöhässä, oli se aikataulusta jäljessä myös Delhin päässä. Meillä oli aika tiukka vaihto seuraavalle lennolle. Meidän onneksemme täkäläinen palvelu oli (vielä) korkeatasoisempaa kuin Helsingissä. Lentokenttäpoika juoksi läpi kentän meidän oppaana ja yhtäkkiä meitä palveli neljä henkilöä. Pian meillä oli boarding passit ja kiidettiin meidän lennolle. Rinkatkin kuulema hoituisi itsestään, vaikka Suomen päässä olivat nihkeitä asian suhteen.

Koska tultiin vähän viimetipassa saatiin hajapaikat. Jussi istu businesluokassa ja eleli herroiksi. :D Loput oltiin tavisjengiä. Mun vierustovereina oli kaksi hieman ylipainoista miestä joista toinen oli osiksi mun penkillä ja röyhtäili koko lennon. Hehee. Olin onneksi niin väsynyt että nukuin melkein koko lennon.

Nepalin kentällä meininki oli melko hiostava. Hankittiin viisumit ja siirryttiin jännittämään oliko meidän rinkat tullu Delhistä Kathmanduuhun saakka. Jeee! Siellä ne oli. Siitä ulos, ja yhtäkkiä oli kymmeniä miehiä tarjoamassa omia taksipalveluitaan. Äää! Meidän kaikkien yllätykseksi ikkunan takana seisoi iloinen harvahampainen mies jolla oli kyltti, jossa luki DIAK UNIVERSITY ja meidän kaikkien nimet. Paikallinen koordinaattori Sailo (jonka Guest Houseen olimme muutenkin sopineet menevämme) olikin tullut meitä vastaan. Helpotus! Meillä oli kyyti ja tieto mihin pitäisi mennä.

Nepalin liikenne oli aika crazy! Siitä lisää jossain vaiheessa. Päästiin lopulta perille, juotiin Fantat ja mentiin nukkumaan. :D Mutta täällä me nyt ollaan. Elossa ja perillä.