Heh, päätin jo ennen harjoittelupaikan varmistumista, että jos pääsen Nepaliin, valmistaudun reissuun viimeisen päälle. Kun paikka vihdoin varmistui, uhosin itselleni, että nyt kun tässä on reilusti aikaa niin mähän opettelen nepalin kieltä, tutustun Nepalin kulttuuriin ja otan selvää niin, että osaan pitää esitelmän jos joku vaikka kadulla multa kysyy. Tietysti kaikki tämä toteutui juuri suunnitelmien mukaan, as always.
Eli kieltä osaan kokonaista kaksi sanaa ja kulttuuriin oon tutustunut enimmäkseen ruuan kautta. En mä nyt jännäpissat housussa kuitenkaan ole (ainakaan vielä), vaikka kyllä on kiitänyt puol vuotta sen verran reippaalla tahdilla, että hetkittäin tuntuu samalta kuin sellaisina aamuina, kun on torkuttanut herätyskelloa kerran liian pitkään. :D
Älyttömän siistiltä tuntuu kyllä lähteä, vaikka ei sitä todella taida vielä edes tajuta. No mulla on tässä pari viikkoa aikaa tulla tajuihini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti