Meillä ei ole hätää eikä pitäisi valittaa. Moniin lakko ja tilanne vaikuttaa paljon enemmän kuin meihin.. Esimerkiksi Maija ja Maaria (kaksi Diakilaista tyttöä, jotka harjoittelevat Chautarassa, kylässä vuorilla) olivat lakon takia jumissa, jossain vielä pienemmässä kylässä. Busseja ei mennyt, takseja ei mennyt. Vaihtoehdoiksi annettiin odottaa siellä tai kävellä takaisin Chautaraan. Tytöt kävelivät reilut 70km tavaroineen takaisin Chautaraan. Onneksi ovat kunnossa. Nähtäväksi jää pääsevätkö Kathmanduun tänä viikonloppuna suunnitellusti vai ei. Toivotaan parasta.
Mitä lähemmäs vaalipäivää mennään, sitä enemmän ongelmia ilmenee. Kathmandun laaksosta on löydetty lukuisia kotitekoisia räjähteitä, busseja ja takseja on heitelty polttopulloilla ja ihmiset alkavat olla peloissaan. Syystäkin. Monia ihmisiä on loukkaantunut ja joitakin kuolonuhrejakin on ilmoitettu. (Ainakin ehdokkaita on murhattu, siviileistä ei ole varmuutta.)
Kotona on turvallista ja meidän lähialueet ovat toistaiseksi olleet ok. Meillä on kotona netti poikki nyt kolmatta päivää, mutta ECEC:n netti toimii. Siispä pikainen kuulumiskirjoitus täältä käsin. Toivottavasti vaalien jälkeen tilanne täällä rauhoittuu. Ja saadaan netti kuntoon. Kyllä me täällä pärjätään, aivan varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti