Edellisten viikkojen vuoksi viimeinen harkkaviikko oli melkoisen aikataulutettu. Maanantai ja tiistai vierähti valtion koulussa observoiden. Mielenkiintoista oli nähdä minkälaisia eroja valtion koulun ja yksityisen koulun välillä on. Lapset olivat jälleen suloisia, todella tuttavallisia ja innokkaita. Koska meillä oli vain kaksi päivää, päätettiin käydä omatoimisesti kiertämässä koulua ja löydettiin rehtorikin. Juotiin siinä sitten rehtorin kanssa teet ja vaihdettiin "Facebook-nimet." Teehetken jälkeen lähdettiin rehtorin ohjaamana lyhyelle kierrokselle.
Oppilaita koulussa oli noin 600 ja monet -etenkin esikoululaiset -ei niin rikkaista perheistä. Koulussa oli myös erityinen luokka sokeille ja heikkonäköisille lapsille. Kävimme tutustumassa luokkaan, jossa lapset harjoittelivat pistekirjoituksen alkeita. Todella mielenkiintoista. Koulukierroksen päätteeksi palattiin "meidän omaan" luokkaan leikkimään ja laulamaan. Loppuiltapäivästä mekin vedettiin lapsille laululeikkejä, muiden muassa pää-olkapää-peppua suomen kielellä totta kai! :D
Keskiviikkona ja torstaina odotti uudet haasteet, kun menimme tutustumaan ABBS-nimiseen kouluun. ABBS on koulu kehitysvammaisille lapsille ja nuorille. Kaksipäiväinen siellä oli jopa vielä mielenkiintoisempi ja opettavaisempi kuin edelliset kaksi olivat valtion koulussa olleet. Oppilaita oli noin 50 eri taustoista ja todella eri-ikäisiä. Nuorimmat olivat arviolta 4-vuotiaita ja vanhimmat jo aikuisia. Joukossa oli Down-lapsia ja -nuoria, monin tavoin liikuntarajoitteisia, autisteja sekä muuten eritavoin mieleltään ja kyvyiltäään erityisiä lapsia ja nuoria. Aamu aloitettiin yhteisellä aamuhartaudella, laulaen ja yhdessä ollen. Siitä siirryttiin luokkiin. Jonkinlainen ikäjako oppilaiden kesken oli tehty, mutta muuten tuntui olevan kaikki sekaisin, erityisominaisuuksista riippumatta.
Minä ja Jussi menimme isojen luokkaan. luokassa oli 15 nuorta. Ikiä on melko hankala arvioida, mutta nuorimmat olivat varmaankin 14-vuotiaita. Vanhin oli 26-vuotias Zuri. Keskiviikkona askartelimme origameja sanomalehdistä ja opettelimme miten pukeutua lämpimästi näin talven lähestyessä. Torstaina opettelimme värejä ja oppilaat piirsivät opettajan pyynnöstä tietyn värisiä asioita. Piirrosten valmistuttua kaikki kuvat asetettiin keskelle ja vuoron perään oppilaiden piti löytää joukosta omansa. Iltapäivällä jatkettiin muistipeliä seuraavalle levelille. Jokainen vuorollaan sai hetken katsoa lattialla olevia aamupäivällä piirrettyjä kuvia. Tämän jälkeen piti sulkea silmät. Tehtävä oli luetella katsomatta niin monta kuvaa kuin muisti. Molempiin iltapäiviin kuului yhdistetty lounas-lepotauko. Eli tunti ruokaa ja tunti unta.
Kaikista ihaninta koulussa oli lapset ja nuoret. Yhteisöllisyyden ja toisten auttamisen määrä oli sydäntä lämmittävä. Kukin auttoi sen minkä pystyi, kaikki osallistuivat, tukivat toisiaan ja huolehtivat toinen toisistaan. Ja sitä hymyn määrää. Torstai-iltapäivänä sain kunnian toimia meidän luokan tyttöjen kampaajana. Vuoronperään tytöt hivuttautuivat eteeni ja näyttivät kysyvästi kampaa kädessään. Yhden kerrallaan kampasin ja tiedustelin halusiko asiakas yhden vai mahdollisesti kaksi lettiä. Kampaamokäynnin jälkeen kukin tytöistä kiitti tavallaan. Joku otti kädestä kiinni, toinen silitti päästä ja hipaisi poskea. Kolmas yritti parhaan kykynsä mukaan sanoa 'Thank you.' Yksi tyttö kiitti monta kertaa ja vielä ovellakin, pois lähtiessä koski omaan päähänsä ja risti kädet kiitoksen merkiksi ja koitti mumista englanniksi kiitosta. Niin pieniä hetkiä, mutta niin suuri merkitys -niin tytöille kuin mullekin. Huikeita kokemuksia.
Perjantaina käytiin vilkaisemassa jälleem ihan toista maailmaa. Mentiin vierailulle pienen pieneen 'päiväkotiin.' Siitä tuli mieleen perhepäivähoitopaikka. Ei se siis ollut samanlainen kuin suomalainen perhepäivähoito, mutta muistutti kyllä eniten sitä. Lapsia oli n. 15 ja hoitajia kolme. Lapset olivat 1-3-vuotiaita. Yksi huone ja pieni piha. Huoneessa oli sänkyjä, pieni keittonurkka ja yksi pöytä. Ruokailu tapahtui ulkona, leikkiminen ja muut puuhat sisällä. Ennen lähtöä juotiin vielä teet ja syötiin pikkuleivät. Kiireinen viikko kouluvierailujen osalta oli ohi.
Viikonlopun jälkeisenä maanantaina käytiin vielä puolikas päivä kurkkimassa isoa yksityiskoulua toisella puolella Kathmandua. Oppilaita siinä koulussa oli n. 850. Saatiin hyvä ja melko kattava kierrätys koulun tiloissa. Hetken saimme myös seurata eskariluokan opetusta ja draama-näytelmän harjoituksia tulevaa vanhempainpäivää varten.
Viikko oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja antoi lisää näkökulmaa nepalilaiseen koulusysteemiin. Hieman haikein mielin, mutta samalla onnellisena lähdettiin Jussin kanssa viimeiseltä koululta metsästämään jostain lounasta ja suunnistamaan kohti Monkey-temppeliä.
